ADHD

ADHD:ta voidaan tarkastella osana ihmisten luonnollista neuromoninaisuutta, mutta samalla myös toimintakykyä heikentävänä kehityksellisenä häiriönä. Kukin määrittelee itse itselleen sopivan tavan puhua omasta ADHD:sta.

ADHD ja diagnostiikka

Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder) voidaan diagnosoida jo lapsuudessa, mutta myös nuoruudessa ja aikuisuudessa. ADHD:n ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Vuonna 2019 julkaistu Käypä hoito -suositus on osaltaan selkiyttänyt ADHD-diagnosointia, mutta käytännöt vaihtelevat suuresti toimipaikan ja alueen mukaan. ADHD -diagnostiikassa on olennaista arvioida henkilön toimintakykyä ja oireiden esiintymistä kokonaisvaltaisesti, huomioiden eri toimintaympäristöt sekä henkilön psyykkisen ja fyysisen terveydentilan, kehityshistorian ja elämäntilanteen. Tutkimuksissa on tärkeä selvittää muiden samanaikaisten sairauksien ja häiriöiden mahdollisuus.

Hoidolla ja kuntoutuksella voidaan lievittää ADHD-oireita, löytää ratkaisuja ja mukautuksia ympäristössä oleviin toimintakykyä heikentäviin elementteihin ja siten parantaa toimintakykyä ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistumiseen itselle tärkeisiin asioihin. Suomessa käytettyjä tukitoimia ovat ADHD-lääkitys, erilaiset tukitoimet ja kuntoutus. Lasten ja nuorten kohdalla keskeisin tukitoimi on ohjata lapsen ympäristön aikuisia hyödyntämään lapsen toimintakykyä tukevia menetelmiä kasvatuksessa ja ohjaamisessa sekä tunnistamaan paremmin lapsen tuen tarvetta.

Tunnistamaton ja hoitamaton ADHD voi haitata henkilön arkea monenlaisissa tilanteissa. Elämänkaareen liittyvät vaiheet ovat jokainen eri tavalla vaativia ja sen vuoksi elämäntilanteiden muutokset voivat nostaa esiin aiemmin piilossa olleita haasteita. Tunnistamaton ADHD on myös yhteydessä syrjäytymiseen ja psykiatristen häiriöiden sekä päihteiden ongelmakäytön korkeampaan riskiin.

Neuromoninaisuus ja ADHD

Neuromoninaisuudella tarkoitetaan ihmisten välistä luonnollista neurobiologista vaihtelua, jota pidetään myös ihmiskunnan kehityksen elinehtona. Vaikka erilaisuutta tarkastellaankin helposti virhetilana, puutteena tai häiriönä, on tärkeää erottaa vika ja poikkeavuus toisistaan. Jokainen on varmasti samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan toimivuus edellyttää erilaisia taitoja, ajatusmalleja ja tarkastelukulmia?

Neurokirjon henkilöt kuuluvat neurovähemmistöön, joiden kannalta yhteiskunnan rakenteet ja toimintamallit eivät ole ihanteellisesti suunniteltu. ADHD:n tunnistaminen sekä mahdollinen kuntoutus ja hoito, voivat osaltaan auttaa neurokirjon henkilöä mukautumaan itselle sopimattomaan yhteiskuntaan, mutta myös yhteiskuntaa mukautumaan erilaisten ihmisten perustarpeisiin. Vaikka häiriöstä puhuminen ei aina ole se mielekkäin tapa lähestyä ADHD:ta, on se vielä tämän vuosikymmenen väline keskustella neurovähimmistöön kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisesta asemasta ja mahdollisuudesta osallistua yhteiskunnassa.

Lisätietoa

  • ADHD-liiton sivuilta löytyy tietoa tulevista koulutuksista, tapahtumista ja vertaistoiminnasta sekä laaja kattaus esitteitä monenlaisiin tarpeisiin.
  • Suomen ADHD-aikuiset järjestävät leirejä ja koulutuksia, joista löydät lisää täältä
  • Additude -magazine on kansainvälisesti tunnettu lehti, joka tarttuu ajankohtaisiin ADHD -asioihin kohderyhmän näkökulmaa unohtamatta.
  • Ajankohtainen ADHD:n Käypä hoito -suositus on nimensä mukaisesti valtakunnallisesti käytössä oleva suositus ADHD:n diagnostiikkaan, hoitoon ja kuntoutukseen.
  • Mielenterveystalon sivuilta löytyy kootusti ja eri ikäryhmille kohdennetusti tietoa psykiatrisista häiriöistä.